lauantai 5. tammikuuta 2008

Kiireetöntä elämää




Kotiäitiys loppuu maanantaina.Työt kutsuu jälleen neljän vuoden tauon jälkeen.Mieli on toisaalta vähän haikea, toisaalta odotan innolla uuden alkua.Totuttelemista se kuitenkin vaatii.Onneksi minulla on tukijoukkoja,anoppini on lupautunut hoitamaan lapsia muutaman kuukauden.Siitä on suuri apu,muuten hermoilisin nuorimmaisen takia.
Tässä on kaksi kuvaa kesältä,muistuttavat kiireettömästä elämästä.Mökki on ihana piilopirtti,keskellä ei-mitään.Saunominen on siellä parasta ja lapsien mielestä onkiminen.

6 kommenttia:

Marja kirjoitti...

Työniloa sitten vain maanantaille! Varmasti iso muutos elämässä tuo työhönpaluu. Työn määrä ei ehkä muutu, mutta päivien rytmitys varmasti on erilaista.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää alkavaa työtä!
Minullakin sama edessä, ihan tässä muutaman kuukauden sisällä. Ja neljä vuotta olen minäkin jo kotona ollut. Toisaalta haikeaa, toisaalta ihan mahtavaa päästä taas töihin. Otan sen harrastuksena :D

Anonyymi kirjoitti...

Onnea ja menestystä työsaralle! Hienoa, että anoppi on lupautunut aluksi lastenhoitajaksi...iso apu!

Liivia kirjoitti...

Kotiäitiys oli minusta parasta!
Silti onnea tulevalle, uudelle elämänvaiheelle, ikuisesti ei voi olla kotiäiti.

ELOHIIRI kirjoitti...

Tsemppiä tulevaan! Itsellekin nousi tietty haikeus, kun postauksesi luin. Sama on edessä jossain vaiheessa tätä vuotta.

Vaikka niitäkin hetkiä tulee, kun kaipaa aikuiskontakteja enemmän sekä ammatillisia haasteita kasvatuksellisten joukkoon.

Merruli kirjoitti...

Voimia ja iloa uuden alkuun! Itselläkin saattaa olla helmikuulta töihin lähtö edessä neljän kotivuoden jälkeen jos vain hoitopaikka tytöille järjestyy. Kumman kahtalaiset ovat itselläkin tuntemukset. Jos vain aikaa riittää, niin kerro kuinka uusi elämän rytmi lähtee sujumaan.